Sivut

torstai 24. tammikuuta 2019

HELMI ”MEME”MUSTOSEN TARINA


Helmi Mustonen syntyi Terijoella 1906 kauppias perheeseen, jossa oli jo ennestään 10-vuotias Esu ja 8-vuotias Kaapo. Kaksi vuotta myöhemmin perheeseen syntyi vielä Aino-tytär.
Helmin isoisä Gabriel Mustonen (1835 – 1909) oli syntyisin Tuusmäestä. Hän sai sepän opin kotitilaltaan, jonka pajasta on jäljellä vielä ns. pajaraunio. Gabriel muutti perheineen Uudellekirkolle, jossa hän toimi valtion rautateiden seppänä.

Helmin isä Esaias Mustonen lähti 22-vuotiaana seppänä Pietariin ja löysi sieltä vaimon itselleen. Maria Sofia Knuutinen (1874–1939) oli palvelija Eveliina Knuutisen avioton tytär. Esaiaksen ja Marian pojan tytär Saara kertoi, että Marian isä oli ollut venäläistä ylhäisöä. Hän ei hyljännyt tytärtään, vaan Maria oli saanut opiskella ja sivistyä parempiosaisten kanssa.



Haalistunut kirje tädille vuodelta 1914, jossa lähettäjinä Helmi sisaruksineen.

Helmi oli 11 -vuotias kun hänen Esaias isänsä kuoli. Puoli vuotta myöhemmin, kansalaissodan alussa, Heikki Kaljunen ampui mauserillaan Helmin vanhimman veljen Esu Mustosen.

 Terijoen kylänraittia vuoden 1903 paikkeilla


Helmi kävi Terijoen yhteiskoulua, jota hänen isänsä oli ollut aikoinaan perustamassa. Hän asui Terijoella äitinsä kanssa ja keräsi muun muassa sanakirjasäätiölle noin 800 sanaa Terijoen murretta. Syksyllä 1939, kun Terijokea evakuoitiin, Helmi muutti äitinsä kanssa Kuopioon. He olivat jo paljon aikaisemmin myyneet talonsa kauppias Inhalle.
Helmi toimi kanslistina tuomiokuntien arkistoissa Kuopiossa, Juvalla ja Mikkelissä. Sota-ajan hän oli töissä Siirtoväen huoltotoimistossa.  Hänen lempinimensä oli Meme.
Isoisäni Viktor Mustonen on kertonut sedästään Gabrielista, Helmin isoisästä. Gabriel sai käydä hakemassa poikansa kaupasta ruokatarvikkeita, mutta kirjanpidon takia tuotteet piti ensin mitata. Siitäpä ei ollut pappa tykännyt. Hän oli tokaissut:
- En minäkään poikaani puntarin nokasta ruokkinut.
Saara, Gabrielin Kaapo-pojan tytär kertoi kirjeessä, että suvussa on kuva isoisästä piippu suussa ja hän on siksi saanut suvulta nimen Piippukaapro”.


Kummini Viktor ”Vihtori” Mustosen kirjoittama runo vieraskirjaani.

Ijäti nuorna matkaat sielu,
vaikk´pyörtää syvyyksien nielu,
ei tehoo aika, harmaat hapset
oot aina nuori kuni lapset.

On osaas sielu, kuolla, elää,
siel, missä elonlaulut helää,
kun polttaa tuska tulinuolin,
oot silloin taivasta jo puolin.
           29/7-45
Kirjoittanut Vihtori Mustonen

Helmi meidän puutarhassa 1950 sylissään sisareni Pirjo ja Eira. Minä seison hänen vieressään ja minun vieressäni on naapurin tyttö Tuula. Kuva on isäni Olavi Mustosen ottama.

 Helmi vieraili meillä Rantasalmen Tuusmäessä, isänsä synnyinpaikassa, hyvin usein Juvalla asuessaan. Kerran hän toi minulle tuliaisena runokirjasen. Siitä muistan yhden aukeaman, jossa toisella sivulla oli väripiirros savimajasta ja mustasta pienestä tytöstä. Vastakkaisella sivulla oli laulu mustasta Saarasta. Se on alun perin ruotsalaisen Lina Sandellin (1832 –1903) kirjoittama virsilaulu.

Ei taivahassa kuolon vaaraa,
ei kyyneleitä, yötäkään'.
Näin lauloi kerran musta Saara,
pien’ neekerlapsi hyvillään.
Taivaassa Herra tuskat poistaa
ja huokaukset kokonaan.
Siell’ Herran kasvot mulle loistaa,
siell’ luonaan aina olla saan.

Helmi kuoli Mikkelissä 68-vuotiaana 18.8.1974. Hänen Aino-sisarensa hoiti hänen vähäisen jäämistönsä ja vuokra-asunnon tyhjilleen. Helmi on haudattu Ainon kertoman mukaan Siilinjärven hautausmaahan äitinsä ja sukunsa hautaan.
Isäni kertoi, että Helmi oli kerännyt paljon sukutietoa tuomiokunnissa työskennellessään. Kysyinkin myöhemmin, vuosien jälkeen hänen sisareltaan Ainolta, onko hänellä tallessa Helmin keräämät sukutiedot. Aino kertoi, että hänellä oli ollut kiire ja vain vähän aikaa tyhjentää asunto uudelle tulijalle ja niin kaikki Helmin paperitkin tuli hävitetyksi. Harmi.

Seija Lottanen

Lähteet:
Pietarin suomalainen Marian seurakunta
Etsivän keskuspoliisin kansio Heikki Kaljusesta Ptk no 350/21
Siirtokarjalaisten tie
Wikipedia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti