Isäni vanhemmat Alma ja Viktor Mustonen
Isoisäni
Viktor Mustonen syntyi Rantasalmen
Tuusmäessä viisilapsisen perheen toiseksi vanhimmaksi. 16-vuotiaana hän lähti
Viipuriin serkkunsa Esa Mustosen kauppaan juoksupojaksi ja myöhemmin vastasi
koko Viipurin Herkku- ja Hedelmäkaupan
toiminnasta.
Viipurin Herkku- ja
Hedelmäkauppa mainosti näyttävästi vuoden 1911 Karjala lehdessä no 281.
Esa ja Maria Mustonen sekä lapset Esu, Kaapo, Aino ja
Helmi.
Esa Mustonen syntyi Tuusmäessä
samalla tilalla kuin serkkunsa Viktor. Hän päätyi Uudenkirkon ja Pietarin kautta
Viipuriin ja sittemmin Terijoelle jonne rakensi kauppatalon ja liiketoiminansa
pääpaikan.
Viipurin kauppaliikkeen toiminnan loputtua isoisäni Viktor muutti Terijoelle ja asui Esan
perheessä, johon kuuluivat Esan lisäksi Pietarissa syntynyt ja kasvanut puoliso
Maria o.s. Knuutinen, Pietarissa syntyneet pojat Esu ja Kaapo, sekä Terijoella
syntyneet pikkutytöt Helmi ja Aino.
Tytöillä oli lastenhoitajana Alma Horppu, johon isoisäni Viktor rakastui. Kuvassa Alma Horppu
sekä Aino ja Helmi Mustonen.
Kauppias Esa Mustonen kuoli
Terijoella lyhyen ajan kovia suonenvedon kouristuksia kärsittyään 14 pnä syyskuuta 1917 klo 3.15 aamulla 47 vuotta 7 kuukautta ja 28 päivää vanhana.
Jopa loppuu
päivän vaiva,
Ehtoo levon
mulle tuo;
Rasitetun
täällä aivan
Herran
rauhaan mennä suo.
Nukkua hän
sallii vihdoin
Vaivatun ja
väsyneen,
Riennän mielelläni
silloin
Haudan poveen
tyveneen.
Kovalta ei
tunnu lauta,
Jolle minut
lasketaan.
Ahdas ei myös
ole hauta,
Johon minut
suljetaan.
Maailman jos
myrskyt pauhaa,
Ei se estä
untani:
Makea on
mulla rauha,
Ihana on
uneni.
Koska
ijankaikkisuuden
Päivä kerran
seestää,
Jesus, Herra
laupeuden,
Minunkin taas
herättää.
Haudan
lepokammiosta
Herran ääni
kutsuu mun,
Ja niin
synnin turmiosta
Ruumiineni
kirkastuu.
Omaiseni
haltuun Herran
Jätän haudan
partaalla.
Heidät
jälleen kohtaan kerran
Taivahassa
tallella.
Maria, Esu,
Gabriel, Helmi ja Aino Mustonen
Tammikuussa
1918 Mustosen perheen elämä järkkyi taas, kun punapäällikkö Heikki Kaljusen rykmentti valloitti Terijoen ja
perheen vanhin poika Esu haettiin
keskellä yötä kodista Kaljusen kuulusteltavaksi. Kaljunen syytti opettajana
toiminutta Esua Terijoen suojeluskunnan perustamisesta.
Kauhealla, selittämättömällä sielun tuskalla ilmoitamme, että rakas poikani ja veljemme,
ylioppilas
Esu Mustonen
raastettiin
kotoaan klo 4 ap. 31 pnä tammik. v. 1918 Terijoen asemalle, jossa
punakaartilaiset ampuivat hänet. Unohtumaton on hänen muistonsa minulle,
veljelle, veljen vaimolle, kahdelle sisarelle, tädille, sedälle, monivuotiselle
palvelijattarellemme sekä lukuisille sukulaisille, ystäville ja tuttaville.
Maria,
Gabriel, Helmi ja Aino
Sitä
herttaista äitikö antanut ois
Pois vaihtanut
kultiin tai helmiin?
Ei, ei ja
kuitenkin riisti sen pois
Punakaartien
joukko kelmi.
Kesken elon
aikan parahinta
Nukkui nuori,
riemuitseva rinta.
Uupui talven
myrskyn tuivertaissa,
Elon uuden
aamun sarastaissa.
Kuin oras
kevään kukoistit, vain
hetken.
Kylmä tuoni
katkas elos retken.
ei kaikki
maailmassa käy kuin
toivotaan.
Herra tiemme
johtaa kehdosta
tuonelaan.
Kiitos sulle
kukkasista,
Jotka
teilläin kukoisti.
Kiitos
myöskin ohdakkeista,
Jotka mua
haavoitti.
Kiitos, että tahdot
mulle
Elon antaa ijäisen.
Kaikesta oi Herra Sulle
Annan
kiitoksen.
Maria
Mustonen
Esu lähti
kuulusteluista karkuun, jolloin joku kaartilaisista ampui hänen peräänsä. Heikki Kaljunen surmasi varmistuslaukauksella haavoittuneen ja
vaikeroivan Esun.
Toista
Esan poikaa Kaapoa ja isoisääni Viktoria varoitettiin, että Esun
lailla heidätkin tullaan hakemaan kuulusteluihin. Tästä säikähtäneenä he
lähtivät välittömästi pakomatkalle, mutta Viipurissa he joutuivat pidätetyiksi.
Perheen mukaan Kaapolla oli mukanaan rahaa, jonka hän oli piilottanut
kenkäänsä. Sillä rahalla he saivat lahjottua pidättäjänsä, joka neuvoi heille
junavuoron, jolla he voisivat jatkaa pakomatkaansa Jyväskylään. Viktorin
kertoman mukaan he pelkäsivät vielä, että kyseessä olisi ansa, mutta näin ei
ollut vaan he pääsivät onnellisesti turvaan.
Terijoen
kotiin jäi enää Maria pikkutyttöjen kanssa. Punapäällikkö Kaljunen kävi vielä
heidän pihallaan ratsuineen ”hevosta tanssittamassa”. Maria siitä kimpaantui, otti tytöt mukaansa
pihalle ja sanoi Kaljuselle, että miten hän vielä tohtii tulla.
Valkoisten joukkojen tullessa Terijoelle Heikki Kaljunen miehineen pakeni panssarijunalla Neuvostoliiton puolelle.
Juho Horppu sekä
lapset Alma, Elias ja Ida
Samaan
aikaan Neuvostoliittoon lähti myös Alman veli Elias Horppu. Perheen mukaan hän lähti parempien
työmahdollisuuksien vuoksi. Varmaankin, ainakaan häntä ei mainita Kaljusen
punakaartin jäsenenä. Eliaksen elämästä Neuvostoliitosta ei ole tietoa. Hänet
julistettiin kuolleeksi Helsingin Raastuvanoikeuden II osaston päätöksellä
9.10.1974.
Punapäällikkö Heikki Kaljunen eleli Neuvostoliitossa Suomesta ryöstämillään rahoilla leveästi. Hän katosi 1938 ja ilmeisesti ammuttiin Stalinin vainoissa.
Puna-armeijan
lähdettyä isoisäni Viktor palasi takaisin Terijoelle ja perusti sinne oman
yrityksen. Samana syksynä 1918, tulevat isäni vanhemmat,
Alma Horppu ja Viktor Mustonen menivät naimisiin.
Vain pari viikkoa aikaisemmin oli Alman serkku 23-vuotias Emil Hurri kuollut Viipurin punavankileirillä keuhkokuumeeseen. Kaapo Mustonen perusti perheen ja
yrityksen Jyväskylään.
Viktorin
viimeinen pakomatka Terijoelta tapahtui aamulla 30.11.1939, mutta se on jo
toinen tarina.
Seija
Lottanen
Lähteet:
Perheen
kertomukset ja valokuvat
Terijoki-kirjat
Digilehdet:
10.11.1911
Karjala no 281, Herkkukaupan mainos
16.9.1917
Hs no 209, Esa Mustosen kuolinilmoitus
19.5.1918
Uusi Suometar no 62, Esu Mustosen kuolinilmoitus
21.5.1918
Uusi Suometar no 63, punaisten murhatekoja
22.4.1927 Kannaksen Sanomat no 16, Esu Mustonen murhattu Terijoella
22.4.1927 Kannaksen Sanomat no 16, Esu Mustonen murhattu Terijoella
Kangasniemi
Tapio, Tappajan muotokuva